Enkeli-Elisa
Nuori neiti, joka koulukiusaamisen vuoksi menehtyi oman valintansa kautta vuosi sitten.
Itse olen ollut koulukiusattu koko ala-asteen ajan, itse asiassa kiusaaminen alkoi jo kerhossa. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa.Jokapäiväistä helvettiä koulussa, varsinkin äitini kuoleman jälkeen.
Kymmenen vuotiaan on vaikeaa ymmärtää miksi joku kiusaa: huutelee, haukkuu, lyö ja jättää pois porukasta.
Minut pelasti muutto pois synnyinpaikkakunnaltani. En tiedä kauanko olisin enää jaksanut, olisiko minustakin tullut Enkeli-Elisa? Isäni tiesi, kaikki sisaruksenikin tiesi kiusaamisestani, mutta ei sille kukaan mitään voinut. Jos joku siitä kertoi, asiat vain pahenivat.
Tunsin pitkään puhdasta vihaa joitain ihmisiä kohtaan, vihaa joka ei tuosta vain hälvene. Olen kuitenkin puhunut kiusaajieni kanssa näin "aikuisiällä". Ilmeisesti hekin ovat aikuiseksi kasvaneet, koska ovat minulta anteeksi pyytäneet ja katuneet mitä on tullut tehtyä.
Kaikkea en ole silti vieläkään osannut unohtaa ja antaa anteeksi, mutta minulla on oikeus olla antamatta ja unohtamatta.
Tämä on Elisan muistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti